Alkoholiton olut maistui hyvältä ja halloumisalaatti oli erinomaista. Jos haluaa syödä ison annoksen hyvää kotiruokatyyppistä safkaa, kannattaa suunnata Flemarille Bullmaniin.

*

Kuukauden tipaton jakso on takana, tänään otan varmaankin muutaman oluen paikallisottelussa. Pelin jälkeen saatan vielä mennä baariin tapaamaan kavereitani, jotka myös ottivat haasteen vastaan ja viettivät tipattoman.

Vaikka on ollut kuukauden tipattomalla, ei minulla ole yhtään sellainen olo, että ihanaa saada taas vähän olutta tai viiniä. Samaa sanoi kaverini, joka on myös ollut tipattomalla.

Miksi tällainen olo sitten on? Tipattoman saldo voi lyhyesti ynnätä yhteen.

Todella moni on sanonut, että olen laihtunut. En tehnyt alkupunnitusta, mutta tänään aamulla tein loppupunnituksen. Paino on pudonnut ehkä pari kiloa. Parin kilon pudotus ei varmasti näkyisi päälle, mutta luulenpa että pöhötystä on poistunut, joka näkyy jo selvemmin.

Muutenkin on ollut raikas olo. On jaksanut tehdä asioita paremmin. On ehtinyt nukkua kunnolla. Toisaalta varmasti yleiseen olon parantumiseen on vaikuttanut tipattoman lisäksi se, että tammikuun aikana on saanut lomailla ja lepäillä pari viikkoa eikä muutenkaan ole ollut normaalia työstressiä.

Tipaton tammikuu oli positiivinen kokemus. En tiedä otanko sitä tavaksi, mutta jatkossakin tuopin voi välillä korvata alkoholittomalla oluella. Sen sijaan alkoholittomiin viineihin en aio tulevaisuudessa koskea. Sen varmisti eilinen Sanoma-talossa pitämämme alkoholittomien juomien makutesti.

Kokoustauolle ehdin nopeasti poiketa tukholmalaisten suurseurojen yhteisessä kaupassa Derbyssä. Mukaan tarttui kaverin vastasyntyneelle pojalle paita tekstillä: Norra Stå, när jag kan gå. Se on yhtä hauska kuin toisen ystäväni lapselle aikoinaan ostamamme AIK:n paita: Jag valde mej själv.

Kokousrupeaman jälkeen meille tarjottiin illallinen seisovasta pöydästä ja asiankuuluvat ruokajuomat. Pitkän päivän jälkeen olisi ollut mukava juoda lasilliset viiniä kollegoiden kanssa, mutta tällä kertaa joutui tyytymään Loka kivennäisveteen.

Monet kerrat olemme päässeet vääntämään ystävien kanssa vitsiä siitä, että toista se on Ruotsissa. Täällä lokavesikin on pulloissa.

Illan päätteeksi kokoonnuimme vielä kansanedustajien ja virkamiesten kanssa hotellin aulaan oluelle. Baari tiskillä cokis-tilaukseni sai aikaan baarimikolla hämmästyneen ilmeen.

Tästä päästäänkin päivän kysymykseen: Mitä ruotsalainen baarimikko sanoo, kun tammikuussa tilaa tiskillä cokiksen?

“En finne igen!”

*

Olen kiinnittänyt huomiota, että alkoholitonta Nikolai olutta on mainostettu todella näyttävästi viime viikkoina. Iltapäivä- ja ilmaisjakelulehdissä on ollut sivunkokoisia ilmoituksia. Olen pohtinut, onko mainoskampanja ajoitettu juuri tipattoman tammikuun ajaksi vai olenko kiinnittänyt vain nyt erityistä huomiota mainoksiin.

Oli syy mikä tahansa, on Nikolailla todella vahva markkina-asema Helsingissä ainakin omien kokemuksieni perusteella. Kaikissa viidessä baarissa, jossa on ollut alkoholitonta olutta, on se ollut nimenomaan Nikolaita.

Olisi ollut kyllä mukavaa maistella vähän muitakin alkoholittomia oluita ja vaikkapa sitä siideriä, jota tässä blogissani on kommentissa kehuttu.

Ravintoloiden olutvalikoimat ovat viime vuosina lisääntyneet kiitettävästi. Ehkäpä jossain vaiheessa tämä kehitys näkyy myös alkoholittomien oluiden puolella.

Ylihuomenna torstaina on viimeinen päivä tipatonta tammikuuta. Joka kuun viimeisenä torstaina pidän Kalliossa ravintola Bullmanissa kyselytunnin, niin nytkin. Saapa nähdä, pääsenkö siellä nauttimaan alkoholittoman oluen ja minkä merkkisen.

“Onko tipattomuus pitänyt?”, on kysymys, jolla lähes kaikki keskustelut tuttuja kanssa ovat alkaneet viimeisen kolmen viikon aikana. Paljon on tullut keskusteltua myös siitä, miksi Suomessa pitää usein selitellä sitä, ettei ota alkoholia.

Nuoret naiset ovat kertoneet, että useimmiten heti epäillään raskautta, jos ei halua ottaa alkoholia. Ja jos vaikka lääkekuurin vuoksi ei voi juoda, ollaan peräämässä, onko lopettanut alkoholin juomisen kokonaan.

Itsekin olen saattanut syyllistyä siihen, että olen joskus ihmetellyt jonkun syytä juomattomuuteen. Pahin tilanne on tietenkin niillä naisilla, jotka ovat raskaana, mutta eivät halua tai voi vielä kertoa sitä. Kun alkoholista kieltäytymiselle pitää olla jokin erityinen syy, joutuu hankalalla tavalla peittelemään asiaa tai pahimmassa tapauksessa välttelemään tilanteita, joissa juodaan alkoholia.

Itse olen päättänyt, että yritän tipattoman jälkeen olla kyselemättä syytä, jos joku ei ota alkoholia.

*

Aikaisemmin blogissani arvelin, että nykyään joka baarista löytyy kylmästä alkoholitonta olutta. Väärässä olin. Tänään kyselin jäähallissa alkoholitonta olutta, mutta limuun jouduin tyytymään. Ottelun jälkeen toki ulkona jaettiin Nikolai-tölkkejä.

Toki otin tölkin tyytyväisenä mukaan, mutta ei siitä enää samaa iloa ollut. Olisin mielelläni ottanut bisseä jo jäähallissa yhdessä kavereiden kanssa.

Ehkä se ei ole hämmästyttävää, ettei jäähallista löytynyt alkoholitonta olutta, mutta eilen ei myöskään valtuuston kokouksessa ollut sitä myynnissä, ei edes ykköstä. Itse en kyllä näiden oluiden perään kysellyt, mutta eräs valtuustokollegani tuli tätä minulle sadattelemaan.

Hän kertoi myös juoneensa kantapaikkansa varaston tyhjäksi ykkösestä. Tosin siihen ei ole tarvinnut olla mikään litrahuuli, sillä varasto oli käsittänyt kokonaista neljä pulloa.

*

Valtuustossa keskusteltiin eilen Helsingin energiapoliittiset linjaukset. Sattumalta ajoitus oli täydellinen, sillä eilen julkaistiin myös EU:n asettamat tavoitteet uusiutuvien energiamuotojen lisäämisestä ja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisesta.

Valtuusto tarttui aiheeseen sen edellyttämällä vakavuudella ja keskustelua riitti kello 23:een. Pidin Vasemmistoliiton ryhmäpuheen. Puhe löytyy kotisivuiltani:

http://www.punajuuri.net/?id=2349&tmp=3

Moni on kertonut aikaisemmista kokemuksistaan, että sitä on hyvin saattanut olla kolme viikkoa tipattomalla ja sitten vain päättänyt, että eiköhän tämä riitä. Jos tämän viikonlopun yli on jaksanut, viimeiset kymmenen päivää menee maaliin lasketellessa.

Itse en viikonloppuna baarissa vieraillut, mutta olimme kyllä eilen lauantaina kylässä ystävien luona. Vaikka itselläni oli viinilasissa punkun sijaan jaffaa, meni ilta oikein rattoisasti. Jaksoin vähän turhankin myöhään olla pystyssä, varsinkin kun tänään oli heti aamusta lähtö Hauholle Vasemmistonuorten Tammitapaamiseen.

*

Aamulla puhelimen ärsyttävään ääneen herätessäni ajattelin, että ei tässä kyllä ole yhtään sen virkeämpi kuin normaalistikaan aikaisin viikonloppuaamuina. Päivän mittaan olen kuitenkin huomannut, että virkeystaso on pysynyt hyvin yllä.

Jos olisin eilen jaffan sijaan juonut sen muutaman lasin punkkua, olisi tänään varmasti jossain vaiheessa alkanut väsyttää kunnolla. Ensimmäistä kertaa tuntuu tipattoman aikana siltä, että tipaton tammikuu on selvästi vaikuttanut virkeystasoon.

*

Vasemmistonuorten Tammitapaamiseen oli kerääntynyt satakunta vasemmistonuorta. Osallistuin yhdessä Martti Korhosen ja Sirpa Puhakan kanssa puoluejohdon kyselytunnille. Intensiteetti ei ollut kuin hallituksen kyselytunnilla, mutta puolitoista tuntia hujahti hetkessä hyviin kysymyksiin vastatessa.

Olisin odottanut, että kysymys puheenjohtajan valinnasta jäsenäänestyksellä olisi noussut esille. Demareiden sisäisestä keskustelusta teema on noussut laajemmaksi poliittiseksi kysymykseksi, johon viikonlopun aikana ainakin Matti Vanhanen, Sari Sarkomaa ja Päivi Räsänen ovat ottaneet kantaa.

Vasemmistoliitossa ei ole asiasta noussut ainakaan toistaiseksi keskustelua. Asia ei noussut esille siis Tammitapaamisessakaan. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että jäsenäänestyskeskustelua eri puolueissa käy pikemminkin puoluejohto kuin kenttäväki; huvittava ja erikoinen tilanne.

Jos Vasemmistoliiton jäsenistöstä nousee toiveita jäsenäänestyksen järjestämisestä puheenjohtajan valinnasta, suhtaudun ihan myönteisesti ajatukseen. Seuraavassa puoluekokouksessa viimeistään asiasta kannattaa keskustella vakavasti.

Ainakin jäsenäänestyksen hyvänä puolena voi pitää sitä, että suora ja konkreettinen vaikuttamismahdollisuus voisi innostaa tukijoita ja symppareita liittymään puolueisiin. Moni kokee nimittäin, että puolueista on tullut entistä enemmän vaalikoneita ja yksittäisellä jäsenellä ei ole tarpeeksi konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia.

Kun pubissa hain juomia muille, ei tullut mieleen alkaa kyselemään alkoholittoman oluen perään baaritiskillä. Epäilenpä, että esimerkiksi brittipubista sitä ei olisi löytynyt.

Sen sijaan Suomessa tilanne on ilmeisesti parantunut viime vuosina. Ennen ainoa olutvaihtoehto kolmoselle tai neloselle oli jostain takahuoneesta kaivettu lämmin ja vanha ykkösolut, joka tarjoiltiin nyrpeillen. Huvittavaa oli se, että samaan aikaan sai mainostaa vain ykkösolutta, vaikka sitä ei juuri missään tarjoiltu.

Tänä päivänä tilanne on ymmärtääkseni parantunut. Yleensä joka baarista löytyy kylmästä myös alkoholitonta olutta, tosin edelleen on turha odottaa useamman merkin valikoimaa. Tänään otinkin sen kunniaksi kuukauden ensimmäiset oluet.

Hesarin ja Radio Helsingin haastattelussa sekä myöhemmin jo ennen tipatonta päätetyillä kaupunginsuunnittelukaljoilla join tölkit Nikolaita. Hyvältä maistui vaikka vähän ehkä laimealta.

*

Tipattoman tammikuun vietolla yritetään nostaa keskustelua alkoholin kohtuukäytöstä ja auttaa alkoholiriippuvuudesta kärsiviä. Alkoholin haittoja voidaan vähentää valistuksen ja tuen lisäksi hinta- ja saatavuuspolitiikalla. Esimerkiksi taannoinen väkevien viinojen alkoholiveron rysäyksellä pudottamisen seuraukset olivat juuri niin kovat kuin asiantuntijat ja mm. Vasemmistoliitto varoittelivat.

Silti täysi kielto ei ole mikään ratkaisu alkoholiongelmiin ja harvoihin muihinkaan ongelmiin. Kieltolaki on tästä esimerkki ja joidenkin teorioiden mukaan kirkkaaseen menevässä ja humalanhakuisessa juomakulttuurissamme niitämme edelleen kieltolailla kylvettyä viljaa.

Toinen riippuvuus, joka on viime päivinä ollut kovasti esillä tiedotusvälineissä, on peliriippuvuus. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä esittää nettipokerin kieltämistä tai ainakin tappiotakuuta.

Tuskinpa kieltolaki tässäkään tapauksessa auttaa pahiten peliriippuvaisia. Ne joilla on kaikkein suurimpia ongelmia nettipokerin kanssa, löytävät varmasti jatkossakin kiertotiet. Kieltolailla lakaistaan ongelmat vain maton alle.

Jos lauantaina paikallispelin jälkeen tarvittiin tahdonvoimaa pysyä tipattomalla, maanantaina pubissa istuminen ilman olutta sujui jo rutiinilla: sisään tullessa kierros kaikille, taustalla Leedsin peli televisiosta ja pubiläpänheittoa muutaman tunnin verran.

Vaikka pubien aukioloajat on vapautettu Britanniassa, moni soittaa kelloa vanhaan tapaan klo 23 viimeisten tilausten merkiksi. Se tuntuu olevan sopiva aika tipatonta pubissa viettävälle. Jos loppukuun aikana tulee Suomessa käytyä baarissa, voi hyvinkin aikataulu olla brittiläinen. Puoleen yöhön on mukavaa ilman tuoppiakin.

*

Ostin matkalukemiseksi Four Four Twon. Ruotsalainen Offside lienee maailman paras jalkapallolehti, ainakin niistä joita minun rajoittuneella kielitaidollani pystyy lukemaan, mutta FFT taistelee tiukasti kakkossijasta

Uusimmassa numerossa oli juttua kuivaa vuotta viettävästä jalkapallolädistä Norwichista. Kysymys ei ole kuitenkaan tipattomuudesta pelien yhteydessä vaan täysin jalkapallovapaasta vuodesta: Norwich Cityn kausikortti on lainassa vuoden isällä, ei pelejä paikanpäällä tai televisiosta, ei lehtien urheilusivuja, eikä jalkapallokeskusteluja kavereiden kanssa.

Mutta miksi, kysyy varmaan jokainen. Kuulostaa kovin samoilta syiltä, joiden vuoksi pidetään tipattomia vuosia: ihmissuhteet paranevat, juomisongelmat ovat hävinneet ja pankkitilillä on rahaa.

Tipattoman vuoden voisi vielä pitää, mutta tuo on pahinta liioittelua mitä olen koskaan kuullut. Jalkapalloton viikkokin on liikaa.

Lontoon paikallisottelun etukäteistunnelma jäi haistelematta. Tulimme Fulham Broadwaylle vain puoli tuntia ennen ottelun alkua. Niinpä tapasimme Teurastajan Koukussa otteluun valmistautuneet kaverit suoraan Shedin portilla.

Tipattomaan tammikuuhuni oli kiinnitetty heti huomiota. Stadionilla kaverit olivat auliisti tarjoamassa olutta hymyssä suin. Pelissä bissestä oli vielä helppo kieltäytyä. Jos yrittää Stamford Bridgellä ehtiä juoda bissen tauon aikana, pitää olla varsinainen litrahuuli. Kun vielä käy nopeasti vessassa, menettää väkisin muutaman minuutin toisen puoliajan alusta.

Tunnelma ottelussa oli loistava. Shed on varsinkin paikallisotteluihin loistava paikka. Vieressä olevat vieraskannattajat nostattavat tunteita ja tunnelmaa, varsinkin Tottenham-ottelussa. Näiden kahden seuran välillä ei paljoa rakkautta jaeta.

*

Matsin jälkeen teki ensimmäistä kertaa todella paljon mieli olutta tämän tipattoman tammikuun aikana. Tuntui omituiselta istua kuivin suin pubissa ja keskustella ottelusta. Kovasti olisi tehnyt mieli marssia tiskille ja tilata “pint of Stella, please”. Vähän sentään pääsi tunnelmaan, kun kerran kävin hakemassa muille bisseä tiskiltä.

Kun on itse cokis-lasi kädessä pubissa, huomaa kiinnittävänsä huomiota asioihin, joista ei välttämättä piittaa muutaman tuopin jälkeen: kuinka ärsyttävän tahmea lattia on, katsoo huolestuneena läikyttääkö joku vaatteille bisseä ja siihen, miten jutut alkavat jossain vaiheessa toistua.

Aivan kuten aikaisemmin olen kirjoittanut kavereiden kokemuksista, jossain vaiheessa iltaa tuli (Lontoossa varmasti aikaisemmin kuin Helsingissä) piste, jossa jutut alkoivat toistaa itseään. Mutta siinä vaiheessa alkoi koko seurue olla jo niin väsynyt, että kaikki halusivat hotelliin.

Jotenkin fudismatsikokonaisuus jäi vajavaiseksi, kun ei voinut ottaa niitä oleellisesti otteluun liittyviä muutamia oluita. Ottelu oli kuitenkin hieno ja yllättävän hyvin sitä viihtyi pubissa ilman oluttakin.

Tällä sivustolla on laskuri, jossa voi katsoa tipattomuuden vaikutuksen omaan painoonsa. Minulla putoaisi vuoden tipattomuudella laskurin mukaan noin 20 kiloa painosta. Tähän on vaikea uskoa ja tuskin sellainen pudotus olisi edes tavoiteltavaa. Tosin tuloksethan ovat vain suuntaa-antavia.

Tipattoman vuoden pitäneille ystävilleni oli yllätys, ettei paino pudonnut erityisen paljon. Tämä varmaan ainakin osittain johtuu siitä, että bisset korvataan limuilla. Ja ei ne limutkaan mitään kaikkein kevyimpiä juomia ole.

Laskeskelin Donkin Donutsissa 591 ml:n (kaikki on Amerikassa suurempaa) limupullon sisältöä etiketistä. Yksi reilun puolen litran limupullo sisältää 20-30 sokeripalaa!

Muutenkin Amerikassa tipattomuuden ja painon putoamisen suhdetta lienee hankala seurata. Sen minkä alkoholin energiamäärissä vähentää, ruuan rasvaisuudessa ottaa takaisin.

Kaveri palveli YK-joukoissa Bosniassa. Heillä on yhteinen keittiö yhdysvaltalaisten kanssa. Hän väitti joutuneensa joka päivä erikseen kieltämään jenkkikokkia ruiskuttamasta spray-pullosta ylimääräistä rasvaa ruuan päälle. Nyt kun täällä olen syönyt näitä rasvaa tihkuvia aamiaisleipiäkin, uskon täysin kaverini tarinan.

*

Takana on kymmenen päivää tipatonta tammikuuta. Laskeskelin, että olisin ottanut ilman tipattomuuttani kymmenkunta olutta tänä aikana. Muutaman Devilsien ja Knicksien peleissä, pari ravintolassa intialaisten ruokien kanssa.

Todennäköisesti olisimme pitäneet myös yhden päivän, jolloin olisimme kierrelleet jossain East Villagessa ja ottaneet bisset siellä täällä kivanoloisissa baareissa. Tällaista barhoppingia ei viitsi harrastaa limulasi kädessä.

Ensimmäinen kolmasosa kuukaudesta tipattomana oli etukäteen ajatellenkin se kaikkein helpoin. Vasta jatkossa eteen tulee tilanteita, joissa normaalisti käyttäisi alkoholia. Pubissa ennen Chelsea-matsia, Suomessa juhlissa ja kavereiden kanssa.

Toistaiseksi ei ole kertaakaan ollut sellaista tilannetta, että olisi ollut edes vähän hankalaa kieltäytyä alkoholista. Toisaalta myöskään ei ole tullut sellaistakaan oloa, että olenpa virkeämmän tai terveemmän oloinen tipattomuuden takia.

Sitä fiilistä odotellessa, kippis Cola Zerolla!

Erityisen rajuun hyökkäykseen lähti Hillary Clinton. Hyökkäyksen pääasiallisena kohteena oli Barack Obama, mutta myös John Edwards sai oman osansa. Neljäs ehdokas oli joku Bill Richardson, jolle jäi lähinnä velttovirtasmainen rooli. Richardsonin nimeä googlesta etsiessäni huomasin, että ehdokkaina ainakin Iowan tulosten perusteella ovat myös jotkut Joe Biden ja Chris Dodd.

Clintonin verbaalinen hyökkäys oli ilmeisesti jopa amerikkalaisessa mittakaavassa raju, sillä aamun The New Yorkerin kannessa oli Clintonin kuva ja huutava otsikko: panic!

Syykin Clintonin paniikkiin on selvä. Ylivoimaisena esivaaliehdokkaana pidetty Clinton hävisi yllättäen Iowassa ja uusimman mielipidemittauksen mukaan Iowan esivaalin voittaja Obama on viemässä voiton myös New Hampshiressä.

Vaikka lopulliset presidenttiehdokkaat ratkaistaan vasta supertiistaina 5. helmikuuta, kun 20. osavaltiossa pidetään yhtäaikaisesti esivaalit, ainakin lehtien poliittisten kommentaattorien mukaan Clinton on jo lähes kanveesissa, jos Obama lyö hänet myös huomenillalla New Hampshiressä.

*

Republikaanien esivaali on tietenkin käynnissä samaan aikaan demokraattien kanssa. New Yorkissa ainakaan mediapeitolla arvioituna se esivaali ei kiinnosta yhtä paljon. Syy lienee se, että tunnetusti newyorkilaiset äänestävät demokraatteja siinä missä raamattuvyöhyke republikaaneja.

Päivän lehdessä oli kuitenkin hauska pieni uutinen republikaanien esivaaleista. Yhtenä ehdokkaana on New Yorkin entinen pormestari Rudy Giuliani. Hänen innokkaat kannattajansa olivat tehneet ovelta ovelle kampanjointia Bostonissa.

Muuten hyvä, mutta kampanjaväellä oli ollut päällä New York Yankeesin lippikset ja takit. Yankees sattuu olemaan Bostonin oman baseball seuran Red Soxin pahin vihollinen.

Juttua lukiessa tuli elävästi mieleen vuoden 2000 presidentinvaalit. Esko Ahosta yritettiin tehdä kovasti, jos ei nyt stadilaista, niin ainakin hesalaista. Tätä tavoitetta kuviteltiin edistettävän sillä, että Aho kävi pudottamassa aloituskiekon Helsingin paikallisottelussa.

Kerrankin joku asia yhdisti Jokereiden ja hifk:n kannattajia paikallisottelussa. Kaikki vihelsivät yhtä antaumuksella Esko Aholle.

*

Tänään minulla on ollut mielessä olut jo moneen kertaan. Olen nimittäin yrittänyt katsella, jos jostain löytyisi Brooklyn Breweryn paitaa tai lippalakkia. En ole ymmärtääkseni koskaan edes maistanut panimon oluita, enkä tälläkään matkalla voi sitä tehdä, mutta olutpanimon logo on aina ollut mielestäni hieno.

Mets lippiksen rinnalla Brooklyn Breweryn paita voisi olla hauska tuliainen.

Kaikki on Amerikassa suurempaa, ainakin NHL-otteluissa. Jokeri-otteluissa Ilmalassa on lähes kaikki samat valo- ja huutohehkutukset kuin New Jersey Devilsillä, mutta Amerikassa ne ovat vähintään kolme kertaa suuremmat.

Jääkiekko-ottelu Yhdysvalloissa on suuri show. Kieltämättä koko hallintäydeltä vilkkuvat valot olivat varsin vaikuttavan näköisiä.

Sen sijaan, että SM-liigaseurojen johtajat ovat tuoneet tuliaisiksi Amerikan matkoiltaan köyhänmiehen valoshowt ja äänitehosteet, olisi pikemminkin voinut ottaa oppia tarjoiluista.

Kun SM-liigassa joutuu tyytymään siihen perus-Karjalaan lötkömuovituopeissa, oli Prudential Centerissä tarjolla ainakin kymmentä eri olutvaihtoehtoa: niin jenkkibisseä kuin tuontiolutta. Kaiken lisäksi olut myytiin kunnollisissa kovissa muovipulloissa ja oluen sai vielä viedä mukanaan katsomoon.

Lähes jokaisella mieskatsojalla näytti olevan myös olutpullo kourassa tai tuolin mukitelineessä pelin aikana, itsekin olisin varmasti ottanut paria eri bisseä ilman tipattomuuttani. Sen sijaan kukaan ei näyttänyt olevan kännissä, pienessä nosteessa korkeintaan. Tämä ei olisi mahdollista perjantaina suomalaisessa urheilujuhlassa.

*

NHL-ottelu oli pitkälti sitä, mitä odotin. Sen sijaan matkan toistaiseksi erikoisimman havainnon teimme ennen peliä.

Yhdysvallat näyttää olevan edelleen erittäin jakaantunut maa. Lippujonossa jäähallin ulkopuolella oli vain valkoisia. Kun olimme poimineet ennakkoliput, lähdimme etsimään ravintolaa. Yhdessä korttelissa Newarkin todellisuus vaihtui täysin.

Hallilta noin 200 metrin päässä Newarkin kauppakadulla ei yhtäkkiä ollut meidän lisäksemme enää kuin yksi valkoihoinen, kadunkulmalla päivystänyt poliisi. Seuraavan puolen tunnin aikana tapasimme ainoastaan afroamerikkalaisia ja latinoita.

Syötyämme palasimme hallille. Otteluun, jossa kentällä ja katsomossa ei ollut ketään muita kuin valkoisia.